Luonto ja luonnonsuojelu

Kunnan tehtävänä on edistää luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan. Luonnonsuojelu otetaan huomioon osana maankäytön suunnittelussa ja luvituksessa. Uutta aluetta kaavoitettaessa tutkitaan jo suunnitteluvaiheessa, onko alueella arvokkaita eläimiä tai kasveja tai muita luonnonarvoltaan tärkeitä kohteita.

Hämeenkyrön ylpeys on jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera) eli raakku, joka on Suomessa erittäin uhanalainen ja rauhoitettu jo vuonna 1955. Raakkua esiintyy Hämeenkyrössä Turkimusojassa, Ruonanjoessa ja Pinsiön-Matalusjoessa. Kyrön Luonto ry:n esityksestä ympäristölautakunta vahvisti 18.5.2021 § 26 Hämeenkyrön nimikkonilviäiseksi raakun.

Raakku”live”

Hämeenkyrössä sijaitsee seuraavat EU:n Natura-ohjelmaan kuuluvat alueet: Huutisuo-Sasi, Pinsiön-Matalusjoki, Ruonanjoki, Sarkkilanjärvi ja Vatulanharju-Ulvaanharju.

METSO-ohjelman avulla yksityiset metsänomistajat voivat suojella metsänsä monimuotoisuutta. Ohjelman lähtökohtana on vapaaehtoisuus. Metsänomistaja voi halutessaan tarjota metsäänsä METSO-kohteeksi.

Luonnonmuistomerkit

Luonnonsuojelulain (20.12.1996/1096) 23 §:n mukaan luonnonmuistomerkiksi voidaan määrätä rauhoitettavaksi puu, puuryhmä, siirtolohkare tai muu niitä vastaava luonnonmuodostuma, jota sen kauneuden, harvinaisuuden, maisemallisen merkityksen, tieteellisen arvon tai muun vastaavan syyn vuoksi on aihetta erityisesti suojella. Yksityismaalla luonnonmuistomerkkiksi rauhoittamisesta päättää kunta (ympäristölautakunta) alueen omistajan hakemuksesta tai suostumuksella (LSL 26 §). Päättävä viranomainen huolehtii luonnonmuistomerkin merkitsemisestä selvästi havaittavalla tavalla. Luonnonmuistomerkiksi rauhoittamista voi hakea vapaa muotoisella hakemuksella kunnan ympäristöpalveluista.

Rauhoitetun luonnonmuistomerkin vahingoittaminen tai turmeleminen on kielletty.
Hämeenkyrön tunnetuin ja vanhin luonnonmuistomerkki on Timin mänty. Yksityisten ja kunnan mailla rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä on sen lisäksi mm. Annankivi, Ketunkivi, Koiviston kataja, Kotikuusi, Kytötien mänty, Käpylän kampakuusi, Jaakon mänty, Tiiliruukin mänty, Vuorenmaan kataja, Romekivi.

Hämeenkyrön nimikkolajit

Hämeenkyrön ympäristölautakunta on paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen Kyrön Luonto ry:n esittämänä päättänyt Hämeenkyrölle omat nimikkolajit.

Nimikkokala: Kuha (Sander lucioperca)

Kuha on yksi taloudellisesti arvokkaimmista kaloista. Kuha muistuttaa ulkoiselta olemukseltaan hyvin latinankielistä lajinimeään lucioperca eli haukiahventa. Kuha on yleensä ulappavesien öinen saalistaja, joka suosii sameavetisiä suuria järviä. Ruskeavetinen Kyrösjärvi onkin yksi Suomen parhaista kuhajärvistä. (Ymp.ltk 17.12.2014 § 41)

Nimikkoperhonen: Lehtohopeatäplä (Clossiana titania)

Lehtohopeatäplä on aurinkoisten metsäaukioiden ja -niittyjen päiväperhoslaji, joka on harvinaistunut voimakkaasti laidunalueiden ja metsien pusikoitumisen myötä. Nykyisellään lehtohopeatäplää tiedetään esiintyvän enää neljällä alueella, joista Hämeenkyrö on yksi. Lehtohopeatäplän toukan elinympäristövaatimukset ovat tiukat, se vaatii matalan kasvillisuuden ja lämpimän pienilmaston kehittyäkseen aikuiseksi. Suurin osa lehtohopeatäpläyksilöistä pysyttelee synnyinalueensa lähistöllä muodostaen paikallispopulaatioita. (Ymp.ltk 11.12.2012 § 32)

Nimikkonisäkäs: Ilves (Lynx lynx)

Ilves on luontomme komea suurpeto, jonka lyhyt häntä ja tupsut korvien päässä tekevät siitä hyvin tunnistettavan. Tämä ainoa luonnonvarainen kissapetomme liikkuu yleensä hämärässä ja öisin. Sen ruokavalioon kuuluu tavallisesti pikkujyrsijät, jänikset ja metsäkanalinnut sekä valkohäntäpeurat ja metsäkauriit. Ilves on Suomessa elinvoimainen ja levittäytynyt koko maahan. (Ymp.ltk 16.2.2012 § 3)

Nimikkokasvi: Kissankäpälä (Antennaria dioeca)

Kissankäpälä on kuivien polunvarsien ja kalliomaisemien kaunis mykerökukkainen asterikasvi. Kasvin koiraskukat ovat valkoisia ja naaraskukat vaalean sinipunaisia. Kukinnot muistuttavat kissan tassuja. Hämeenkyröstä lajia löytyy muutama vahva esiintymä, vaikka muuten se on viime vuosina voimakkaasti taantunut. Laji on Suomessa arvioitu silmälläpidettäväksi. (Ymp.ltk 3.2.2011 § 6)

Nimikkolintu: Korppi (Corvus corax)

Kiiltävänmusta korppi asustaa suurissa havumetsissä. Sen levinneisyysalue kattaa koko Suomen saaristoa myöten. Lajilla on oma kieli erilaisine ääntelyineen ja älyä vaativissa tehtävissä se yltää isojen ihmisapinoiden tasolle. Korpilla on vahva rooli taruissa ja myyteissä viisaana neuvonantajana ja apurina. Vaikka joissain tarinoissa korppi liitetäänkin pahuuden puolelle, on se monissa kulttuureissa myös tiedon, valon ja viisauden tuoja sekä tärkeä henkilintu. (Ymp.ltk 3.2.2011 § 6)

Vieraslajit

Vieraslajeiksi kutsutaan sellaisia eläin- ja kasvilajeja, jotka ovat levinneet luontaisilta levinneisyysalueiltaan ihmisen mukana uusille alueille joko tahallisesti tai tahattomasti. Tutuimpia vieraslajeja ovat jättiputki, jättipalsami, komealupiini ja kurtturuusu sekä espanjansiruetana ja lehtokotilo.

Vieraslajihavainnoista tulee ilmoittaa sähköpostitse kunnan ympäristötarkastajalle sekä suoraan kansalliseen vieraslajiportaaliin.

Vieraslajien torjunta vaatii leviämisen estämiseksi erityisesti pitkäjänteisyyttä ja yhteistyötä. Vieraslaji-portaalista löytyy ajankohtaista tietoa torjunta-ohjeista.

Kotouttavaa luonnonhoitoa Pirkanmaalla (Kolu) -hanke on julkaissut esitteitä, joissa on ohjeita mm. jättipalsamien ja komealupiinien torjuntaan.

Ilmoita ja ryhdy torjuntatoimiin vieraslajien suhteen.

Ota yhteyttä

ympäristötarkastaja

Kaisa Pieniluoma

050 68 247